Missio
Ihmisten rinnalla ystävien lähettämänä
28.2.2019
0

 

16 vuotta sitten opiskelimme lähetyskurssilla Ryttylässä. Tutkimme Raamattua, jossa Paavali puhuu kirjeissään usein siitä, kuinka kristityn elämän tulisi kirkastaa Kristusta siten, että Pyhä Henki voisi kutsua heitä, jotka eivät Kristusta tunne. Kansanlähetyksen slogan ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja” tuntui innostavalta. Se sisältää ajatuksen eteen päin menemisestä. Lähetystyöntekijä on kohdemaassaan vain rajatun ajan ja hänen tärkein tehtävänsä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, jonka jälkeen paikalliset kristityt on varustettu ja koulutettu viemään evankeliumia eteen päin. Ensin oman kansansa parissa ja sitten maan ääriin asti. Toivoimme ja rukoilimme, että me voisimme elää ja tehdä työtä kirkastaen Kristusta ja tehden itsestämme tarpeettomia.

Jo alusta asti huomasimme, että itsensä tarpeettomaksi tekeminen vaatii aikamoista ajattelun muutosta niin meiltä itseltämme kuin paikallisiltakin. Venäjä ja Viro ovat molemmat maita, joissa lähetystyötä on tehty jo kauan. On totuttu siihen, että lähetit työhön tullessaan tuovat työvoiman ja muut työssä tarvittavat resurssit. Silloin on helppo ajatella ”meidän kirkkomme on vielä niin pieni ja köyhä”, ”ei meillä ole taitoa tehdä lapsityötä, nuorisotyötä tai kutsua uusia ihmisiä seurakuntaan” tai vaikkapa ”eihän meidän seurakunta voi lähettää ketään lähetystyöhön, mehän tarvitsemme itsekin lähetystyöntekijöitä ulkopuolelta”. Jumala ei ole kuitenkaan kutsunut meitä nauttimaan vain omasta pienestä piiristämme, vaan seurakuntaan kuuluu avoimuus ja yhdessä toimiminen evankeliumin eteen päin viemiseksi -Kristuksen kirkastaminen.

Lähetteinä meistä oli ihanaa tutustua ihmisiin, saada ystäviä ja tuntea itsensä seurakunnassa tarpeelliseksi. Olisi ollut helppoa ja luonnollista jäädä jokaiseen meille rakkaaksi tulleeseen seurakuntaan, kaupunkiin ja siellä asuvien ystävien luo. Monta kertaa muistutimme toisillemme ihan ääneen, ettei meidän tehtävämme ole tehdä itsellemme pysyvää kotia Omskiin, Pietariin, Narvaan eikä Viimsiin, vaan varustaa paikalliset jatkamaan työtä.

Jokaisessa uudessa paikassa ja uutta työtä aloittaessa olemme rukoilleet yhdessä teidän lähettäjiemme kanssa, että Jumala antaisi viisautta ja ymmärrystä päästää irti oikealla hetkellä. Olemme huomanneet, että työssämme kaikkein paras on se hetki, kun meidän aikamme on astua työstä sivuun. On mahtavaa nähdä omin silmin, kuinka Jumala avaa vasta uskon löytäneen tai jo vuosia kristittynä olleen ihmisen sydämen lapsityölle. Tai nähdä kuinka hän voi osaamisellaan tuoda evankeliumin netin kautta uusien ihmisten ulottuville. Olemme tunteneet itsemme etuoikeutetuiksi kulkiessamme näiden ihmisten rinnalla rohkaisten ja opettaen heitä välillä ihan kädestä pitäen. Tiedämme, että työ on onnistunut siinä vaiheessa, kun paikalliset vastuunkantajat ja työntekijät alkavat kehittää toimintaa oman näköisekseen, eivätkä enää pyri tekemään kaikessa samoin kuin lähetti teki.

Miten tällaista uuden alun innostusta ja sen jälkeen tulevaa luopumista sitten jaksaa? Uskomme, että Jumala on koko meidän perhettämme jo ”taivaan Isän taskusta” asti jotenkin valmistanut. Olemme ymmärtäneet, ettei meissä ole mitään niin hienoa ja upeaa, että Jumala sen tähden olisi meitä kutsunut lähetystyöhön. Mutta näine heikkouksinemme ja lahjoinemme olemme halunneet täysillä heittäytyä Jumalan suunnitelmaan pyytäen, että Hän meitä johdattaa tahtomaansa suuntaan.

Olemme iloinneet siitä, että Hän on antanut meille kyvyn visioida, nähdä askelmerkit, joita täytyy saavuttaa tavoitteeseen pääsemiseksi, nähdä markkinoinnin tai viestinnän mahdollisuudet hengellisessä työssä ja monista muista taidoista, joista on ollut hyötyä lähetystyössä. Samalla se, että saa käyttää osaamistaan parhaalla mahdollisella tavalla maailman parhaan sanoman eteen päin viemiseksi on tuonut työn kautta meille sopivasti haastetta ja mahdollisuuksia kehittää itseämme, jotka molemmat ovat olleet tärkeitä asioita oman jaksamisen kannalta.

Jumalan sana on tullut tärkeäksi. Ensiksi tietysti ravintona, josta ammennamme koko perheenä elämämme tulevaisuuden ja toivon. Toiseksi olemme konkreettisesti oppineet luottamaan Jumalan sanassaan antamiin lupauksiin. On totta, että Jumala voi meidän ja tekojemme kautta välittää jotain omasta rakkaudestaan muille ihmisille. Mutta vasta Jumalan sana on se voima, joka todella muuttaa ihmisten elämän. Siksi olemme halunneet opettaa ihmisiä lukemaan Raamattua yksin ja yhdessä ja haastaa heitä ajattelemaan asioita uudella tavalla sekä panemaan toivonsa Jumalaan.

Meille on ollut luontevaa tehdä lähetystyötä koko perheenä. Lapset ovat olleet paljon mukanamme. Olemme halunneet vanhempina varmistaa, etteivät lapsemme jää ”suutarin lapsina ollessaan kengättömiksi”, vaan että hekin turvaisivat elämässään Jumalaan. Olemme halunneet, että heistä jokainen tietää, että he ovat Jumalalle tärkeitä ihan omana itsenään ja että Jumalan perheväessä on paikka ja tehtävä jokaiselle. Niinpä lapsemme ovat saaneet opetella vastuutehtäviä oman halunsa mukaan. Parisuhde ja lapset, perhe, on meille itsellemme suuri voimavara. Varsinkin viimeaikoina olemme saaneet yllättävistäkin suunnista palautetta siitä, kuinka Jumala on puhunut erilaisille ihmisille juuri meidän perhe-elämämme kautta. Jälleen kerran olemme huomanneet, kuinka Jumala käyttää monta kertaa niitäkin asioita, joista me emme ajattele mitenkään erityisesti työkaluna!

Viimeiseksi, vaan ei ollenkaan vähäisimmäksi voimanlähteeksi lähetystyössä nimeämme jokaisen teistä. Tunnemme nöyryyttä ja kiitollisuutta siitä että olette halunneet kirkastaa Kristusta juuri meidän kanssamme. Olemme syvästi ymmärtäneet, ettemme olisi selvinneet raskaista ajoista ilman tukeanne. Samoin ilon ja onnistumisen hetket ovat tuntuneet erityisen hienoilta kun olemme tienneet teidän kiittävän Jumalaa ja iloitsevan niistä kanssamme.

Yhteenvetona voimme sanoa, että elämä lähetystyöntekijänä on ylittänyt odotuksemme.

About author

Aiheeseen liittyvää

/ Tutustu myös näihin artikkeleihin

Rukouskirje-kansikuva1-2019

Lappalaisten rukouskirje tammikuu 2019

  16 vuotta sitten opiskelimme lähetyskurssi...

Lue lisää
Katarina ja Renata Kaleininkas. Kuva: Kai Lappalainen.

Lappalaisten rukouskirje joulukuu 2018

  16 vuotta sitten opiskelimme lähetyskurssi...

Lue lisää
Lappalaisten rukouskirje marraskuu 2018

Lappalaisten rukouskirje marraskuu 2018

  16 vuotta sitten opiskelimme lähetyskurssi...

Lue lisää