Missio Viro
Terveisiä Talvipäiviltä!
7.2.2018
0
,

Moikka! Täällä kirjoittelee taas Tuulia, kansainvälisyyslinjan harjoittelija. Olimme viime viikonloppuna Annan kanssa nuorten Talvepäevilla Põltsamaalla. Tapahtumassa oli yli sata ihmistä yhteensä, mikä on iso Viron mittakaavassa. Toiminnaltaan leiri kuitenkin muistutti suuresti vastaavia kristillisiä nuortenleirejä Suomessa. Osanottajia oli ympäri Viroa, ja ikäjakauma oli hieman laajempi verrattuna suomalaiseen käsitykseen nuortenleiristä.

1. Matkustimme leirille yhteisbussikyydillä Tallinnan keskustasta. Alle parin tunnin bussimatka kului odottavissa tunnelmissa, saatiin samalla nähdä kauniita, lumisia peltomaisemia. Ihme kyllä, perillä oli enemmän lunta kuin Tallinnassa, missä oli ollut lähes lumetonta.

 

2. Majoituimme koulurakennuksessa. Tapahtuma-alueella oli pienet kävelymatkat ruokalan, kahvilan, kirkon ja koulun välillä, mutta raitis talvi-ilma vain virkistää!

3. Heti saavuttuamme paikalle oli ilmoittautuminen. Jono kasvoi yllättävän nopeasti. Jäimme Annan kanssa sohville odottelemaan jonon lyhenemistä, jolloin muutamat aiemmin tapaamamme virolaiset tutut bongasivat meidät ja tulivat juttelemaan. Jotkut välillä meinaavat aloittaa keskustelun englanniksi, kun tietävät että olemme suomalaisia, mutta yleensä aina olemme antaneet ymmärtää, että puhutaan vain viroa, ollaan jo sen verran kieltä opittu.

4. Heti ilmoittautumisen jälkeen oli ruokailu. Yllätyimme käytännön erosta aiempiin kokemuksiin, täällä ruoka oli laitettu valmiiksi pöytiin! Samoin astiat ja kaikki muu, tosin veitsiä ei. Ruoka oli ihanperusruokaa, juomana oli mehua. Tullessamme ruokalaan hetken oli katseella etsitty noutopöytää tai muuta vastaavaa. Tässä systeemissä onkin se etu, että ei kerry ruokajonoa.

5. Päätilaisuuksien tapahtumapaikkana toimi iso kivikirkko. Sisällä ei ollut ihan niin kylmä kuin olin odottanut, tähän tapahtumaan ilmeisesti kirkkoa oli lämmitetty hieman. Istumapaikkoja oli kolmessa kerroksessa. Tilaisuuksia tässä rakennuksessa oli ainakin neljä koko viikonlopun aikana.

6. Koulurakennuksessa oli muuta ohjelmaa. Illalla oli iltaohjelma, bändi soitti ja sai tanssia jos halusi. Valot välkkyivät väreissä ja tuolit oli salin reunoilla. Ohjelmassa oli yhteisiä leikkejäkin.

7. Iltojen ohjelmissa oli mukana myös opetukselliset osuudet. Todella monipuolista! Tässä illassa opetettiin Raamatun lukemisen tärkeydestä, ja siitä miten Jumala haluaa vaikuttaa ihmisten elämässä.

8. Nukkuminen tapahtui tietenkin erittäin mukavasti koulun luokan lattialla. Kiitos lainatuista makuupusseista ja retkipatjoista Lappalaisille! Tiivistä oli, meteliäkin oli, unohtamatta nukkumiselle annettua sopivan pitkää aikaa – sain ensimmäisenä yönä nukuttua ehkä kuusi tuntia. Seuraavana iltana väsytti niin että nukkuminen kävi paljon helpommin.

9. Kangasalan seurakunta on Põltsamaan seurakunnan ystävyysseurakunta, ja siksi nuoria oli tämän luokallisen verran tullut Suomesta Talvepäeville mukaan. Osallistuimme näiden upeitten tyyppien kanssa samaan seminaariin ja suomensimme heille osan iltaohjelmien asioista. Virkistävää nähdä välillä muitakin suomalaisia, juttua riitti tämän porukan kanssa! Kiitos teille ihanat Suomi-sõbrad, törmäillään sitten joskus jossain! 🙂

10. Osallistuin lauantaina sellaiseen Töötubaan kuin ”Kuidas teha piiblitund”. (Kuinka tehdä raamattutunti.) Omaksikin yllätyksekseni kirjoitin muistiinpanoni vajaalla vironkielen taidollani, jotenkin se vain tuntui silleen helpommalta, kuin jos olisin siinä tilanteessa suomentanut asiat mielessäni.

11. Paljon toimintaa viikonloppuun mahtui, mutta aikaa ja tilaa annettiin myös rauhoittumiselle. Lauantai-iltana oli ”Taize palvus”, jossa jaettiin tuohuksetkin. Laulutkin olivat kauniita, osa tuttuja ja suurempi osa uusia.

Kokonaisuudessaan oli oikein mukava ja kokemisen arvoinen tapahtuma. Puheissa oli otettu huomioon Viron 100-vuotisjuhla ensimmäisestä itsenäistymisestä, ja samalla opin myös enemmän historiasta, miten vaikeaa täälläkin on vuosikymmeniä aiemmin ollut. Uskon että tapahtuma itsessään oli rohkaiseva monelle virolaiselle nuorelle, kun sai olla monien muiden uskovien nuorten kanssa leirillä. Korostuksena vielä tieto, noin yksi sadasta nuoresta täällä on uskossa. Siksi tämä tapahtuma on jotain aivan ainutlaatuista, kokonainen viikonloppu aikaa nähdä kavereita ja jakaa hetki elämästä heidän kanssaan. Itselleni tämä oli ensimmäinen kokemus virolaisesta nuortenleiristä. Vertaan sitä mielessäni paljon aiempiin kokemuksiini Suomessa, huomaan paljon eroja ja yhtäläisyyksiä käytännön toiminnassa, mutta ydin on sama – Jeesus.

About author

Aiheeseen liittyvää

/ Tutustu myös näihin artikkeleihin

Rukouskirje1-2018

Rukouskirje 1/2018

Moikka! Täällä kirjoittelee taas Tuulia, kansai...

Lue lisää
seimi1

Seimen äärellä

Moikka! Täällä kirjoittelee taas Tuulia, kansai...

Lue lisää
Suomi100-Koululaiset

Suomi 100!

Moikka! Täällä kirjoittelee taas Tuulia, kansai...

Lue lisää